Tahmeaa

Tää on kyl taas niin niitä päiviä, että hämmästytän ihan itseänikin sillä miten saamaton voi olla. Aamu lähti käyntiin ihan kivasti (mun aamut lasketaan aina onnistuneiksi jos saan itseni manipuloitua sängystä ylös). Seison raitkkapysäkille tuijottaen lamaantuneena tyhjyyteen kuten kaikki muutkin tunnolliset työssä- ja koulussakävijät. Succes, ja ajoissa perille!

Kirjoitin kolme kauppalistaa hollanniksi ja mietin monta kertaa miksi meidän kauniilla opettajalla on housuissa typerä glitteritasku. Breikilla ilahdutin itseäni Paula-vanukkaalla. Kaikki paha alkoi vasta kun pääsin kotiin. Istuin luvattoman pitkään koneella pajattaen parin kaverin kanssa. Sit aattelin et no mä vähän lepäilen tässä.

Jees, heräsin tuossa viiden aikaan sit.

Lupasin pyhästi Alexille et siivoon tänään, öh en siivonnu. Mun piti myös opiskella mun hollannin lopputenttiin joka on ylihuomenna. No opiskelinko? Kaupassakäynti oli myös listalla koska en halunnut käydä eilen Alexin kanssa. HAH! Samoin mulla oli vielä päivällä mielessä tosi kiva aihe josta halusin kirjottaa, mut päädyinkin sit vaan marisemaan mun itseaiheutetusta tyhmästä päivästä.

Nii sit niitä saavutuksia tälle päivälle!
1. Kokosin lounaalla kaikki voileipätarpeet tohon pyödälle ja siin ne nyt edelleen sit on.
2. Olin urhea ja söin aika paljon noit herkkusuklaita.
3. Suunnittelin kovasti kastelevani meidän kasvia.

Kyllä äiti nyt on ylpeä. Otin jo rintsikatkin pois kun huomasin, että kaikki ryhti tästä elämästä on poissa joka tapauksessa. Turhaan sitä mitään yrittämään kiristelemään. Onneks Alex on aina up for some Belgium's speciality. Turha toivo et tää kasa sais mitään ruokaa kokattua.