Jokainen jonka tiedän

Huolimatta kaikista niistä inhon- ja kateudensekaisista tuntemuksista jota minulla on lähes kaikkia blogeja kohtaan; here we are. Mielestäni konseptissa, jossa yksi ihminen kuvauttaa naamaansa päivittäin ja sata muuta hihkuu kommenttilootassa on jotain todella väärää. Ei sinänsä etteikö minusta olisi mukavaa jos tuhat tuntematonta kuolisi halusta tietää mitä söin aamupalaksi...
 Okei elikkä siinäpä tämmönen kevyt alustus esittelylle. Huoh, ylemmän mukaan voidaan vetää johtopäätökset että olen kateellinen takintääntäjä plus negis. Saatan olla kaikkia noita, mutta mielestäni aika huippu tyyppi silti.

Eli moi! Johanna, 19, tämänhetkinen asuinmaa Belgia. Tuttu tarina, lukiosta 'emmätiiämaahan' ja välivuotta pukkaa. Tosiaan tällä hetkellä treenaan habaa ojentelemalla valtavia tuoppeja Guinnesia ja burgereita irlantilaisessa ravintolabaarissa. Asun oman kultaisen Alexini kanssa, jota näen about kaks kertaa viikossa onnekkaiden työvuorojemme vuoksi.
 Ensi syksynä tarkoitus aloittaa yliopisto Hollannissa, joten tänä keväänä mentävä läpi myös se hakemismankeli. Asuin aikaisemmin neljä vuotta Espanjassa, mistä nyt viimeisetkin tutut jotka aikaisemmin eivät tunnistaneet hoksaavat kuka olen.

Tällä blogilla ei varsinaisesti ole mitään sen syvempää tarkoitusta. Päiväkirja on vähän yksipuolinen ilo (ei mun ilo vaan päiväkirjan). Pidin aikaisemmin pikkuruisena ysiluokkalaisena blogia vuonna 2008 ja löysin vähän aikaa sitten arkiston koneeltani. Totesin, että en mä nyt niin tallukka silloin ollutkaan ja, että jos en ollut tuon huonompi kirjoittaja silloin niin kannattais mun nyt vähän koittaa jotain luovuutta ylläpitää.
 Toinen vaikuttava syy oli se, että mulla on nykyään PALJON aikaa. Mun lukemat Skyrimissa hipoo 90 tuntia, mikä ei oo kehuttava fakta kenellekään elämänsä kukoistuksessa olevalle yhdeksäntoistavuotiaalle neidolle. Ja lisäksi tiedän ainakin kolme ihmistä ketä saattaa kiinnostaa kuulla mun kuulumisia. (Yks niistä tosin on äiti, jolle en ajatellut tätä blogia raottaa.)

Saatan joskus lisätä kuvia, saatan olla lisäämättä. Saatan myös lopettaa kirjoittamisen tän postauksen jälkeen. Paras tekniikka mulle on olla tekemättä mitään lupauksia ja niin saan motivaatiota pidettyä yllä pidempään. Itsellenihän tätä lähinnä kirjoitankin, mutta yleensä juuri ne itselle tehdyt lupaukset on niitä, joista luistetaan ensimmäisenä.