Tuntuuko sinusta samalta

Mua on alkanu jännittää.

Oon jotenkin kaiken tän tekemisen ja suunnittelun lomassa kokonaan unohtanut, että se lähenee. Yliopisto.

Että mun pitää oikeasti muuttaa, etsiä asunto, tutustua, seikkailla. Kuulostaa melko raskaalta. Ja entä sitten itse opiskelu? Englanniksi tuotettu tekstini on kymmenvuotiaan tasolla. Alex nauroi minulle päin naamaa nähdessään motivaatiokirjeeni. 250 Sanaa vei minulta kolme päivää ja siltikään lopputulos ei ollut kehuttava.

Yritän vakuutella itselleni, että en ole uusavuton tai tyhmä; miksi en muka selviäisi.

Kaikkein kamalinta on sanoa jälleen heihei, jutellaan sit skypessä ja nähdään taas joskus.

Paniikki. Ehkä en vain mene. Korkeakoulutus on muutenkin yliarvostettua.