Arjen tomusokerikuorrutetta

Mun piti itseasiassa kirjoitella jotain asiaa ja lisätä pari kuvaa viime päiviltä.. Joka toinen kuva oli tärähtänyt ja joka toisesta killitti lössähtänyt klonkku. Joten jätän sen suosiolla sitten johonkin toiseen kertaan. Mutta ennen sitä tämmöinen ihana haaste, joka on vilahdellut aika useassa blogissa.

Tarkoituksena listata kymmenen pientä arjen iloa, joista juuri sinä erityisesti nautit. Rakastan tätä sivua.



Jos ollaan ihan rehellisiä niin mulla oli aluksi näitä ilonaiheita sänky-nukkumisakselilla itsessään joku 5. Karsin ne sitten yhteen etten vaikuttais niin pakkomielteiseltä tän mun lempiharrastuksen kanssa. Meillä yleensä vielä kun minä pesen pyykit Alexin on pakko laittaa lakanat. Ommmnomm hyväntuoksuiset vilposet lakanat, ei mitään parempaa!



Tämän luulin oikeasti olevan ihan oma iloni! Mutta kiitos internet, että avullasi jälleen oivalsin olevani yksi miljoonasta. Miten sukka voikin olla niin pehmeä ja ihana!



Ensinnäkin pelkkä näkymä on todella tyydyttävä, puhumattakaan ajatuksesta täpötäysistä hyllyistä täynnä mehuja, jogurtteja ja juustoja vain odottaen syöjäänsä!



Nykyaikana ainoa hyvä syy läydä elokuvateattereissa. Ainoa.



Mä oon ihan yhtä hirveä kuin jokainen suomalainen mitä tulee ilmaisiin kyniin, karkkeihin, kalentereihin. Tänne vaan! ..mutku siit ei tarvi maksaa mitään.



Sano kyllä, hyppää bussiin, nosta peukku, käänny kujalle jolla et ole koskaan ollut. Uteliaisuus, päämäärätiedottomuus, liikaa aikaa. Lähde ilman telttaa, älä valehtele, pidä silti pippurisumute lähellä, muista syödä.

(Huomautus 16-vuotiaalle itselleni: tämä ei tarkoita sulloutumista jonkun auton takapenkille yhtä typerien kaveriesi kanssa ja kurvaamista hevon pyllyyn jonnekin bileisiin.)



Minun, sinun, enempi parempi.



Olet niin rakas.



 Muistan edelleen kun olimme tekemässä ensimmäistä muuttoa Suomesta Espanjaan ja heitin pois viimeisiä vaalimiani leluja ja vaatteita. Avasin pienen parfyymirasian, joka oli kulkenut mukana kaikissa barbikemuissani. Jo vahaksi muuttunut nuhjaantunut purkki ei vaan muistuttanut minua lapsuudestani vaan pyöräytti päässäni käyntiin videon muistoista, jotka eivät olisi muuten koskaan nousseet pintaan.
 Aina vanhan hajuveden loppuessa ostan uuden erituoksuisen, koska tuoksuilla on ihmeellinen kyky viedä ajassa taaksepäin ja olisi mahtavaa onnistua säilyttämään palasia elämästään tuoksuina.




<3